Ompelua vol 4687

Alkukesä ei ole välttämättä ollut ilmoiltaan joka päivä auringon palvojia hellivä. Työpaikkani ikkunasta olemme seuranneet joka vuotista kesänpalvojaa, joka kuoriutuu asunnostaan heti ensimmäisten lämpimien minuuttien hetkellä viereiseen puistoon auringonottoon. Hän ei jätä yhtäkään tilaisuutta jättämättä, jolloin auringosta voisi edes hetken ajan saada rusketusta. Hän on kesäpoika.

Minä en kuitenkaan ole sellainen. En edes jaksa välittää säästä, saatika puhuakaan siitä paljoa. Mutta jos joku sateessa on hienoa on se, että se antaa pakosta aikaa ompelulle.

Tämä huppari muodostui melkoiseksi haasteeksi. Kaava on itse piirretty, mutta käytin hyväkseni  hihoissa ja kädinsijoissa valmista hupparin kaavaa. Seuraavaksi taidankin heittää kyseisen kaavan jorpakkoon. 

Omat kaavoituksen onnistuivat hyvin, jopa taskuista tuli paremmat kuin suunnittelin ja istuivat helposti, mutta sen sijaan suurin osa ompelupäivistä meni hihojen asetteluun.

Lopputulema on kuitenkin hyvä ja paljon käytössä ollut huppari.

Etu- ja perävalot on tietenkin oltava kohdistettuna
tälläisessä kankaassa..

Kangaslakko on sujunu kohtuullisesti. Lakkohan se ei ole, kun kuitenkin ostaa kankaita, mutta aika hyvin nettikaupat olen onnistunut unohtamaan.

Facebook ei kuitenkaan ole turvallinen, kun ystävinä on ihmisiä, jota myös pitävät samoista asioista. Kun näin tämän Pehemiän Pojut kankaan siskoni tykkäyksen kautta, olin myyty. Ja olen edelleen..

Tämä korkeavyötröinen farkkuhame on tehty Pistoksissa kirjan ohjeella. Kirja ei ole selkein käyttämäni kaavakirja. Esimerkiksi minulta jäi täysin huomaamatta, että kaavat sisältävät jo saumanvarat. Liian sokeasti ja tyhmänä tuijotin kirjan kokotaulukon lopputulemaa. 

Pienien kavennusten jälkeen lopputulema kuitenkin ihan hyvä.

Kun se helteinen kesä lopulta tulee, minä olen valmis. Uusi neulosmekko pääsee tällöin käyttöön.

Pelkkää ompelua tämä alkukesä ei kuitenkaan ole ollut. On myös shoppailtu lahden toisella puolella.

Lähdin siskojeni kanssa Viroon määränpäänä Karnaluks ensimmäistä kertaa. Tiedossa oli jo mitä on edessä ja oli jopa ukkoseni siunaus koko reissulle (ja käytettävälle rahasummalle), mutta ei siihen pysty varautumaan mitenkään. Tuntuu kuin puolet jäi näkemättä ja ostettavaa oli liikaa.

Mutta melkein pysyin ostoslistassani, vain muutama ylimääräinen tavara lähti mukaan. Harmi kun tajusin vasta seuraavana päivänä, että oli tarkoitus napata muutama kuva muistoksi sieltä..