Huppari on ollut jo kovassa käytössä, mutta sen sijaan, että väänsin sen kiireellä kasaan, olisi pitänyt käyttää siihen pari päivää lisää aikaa tekemiseen ja suunnitteluun - ja ennen kaikkea esipesuun!
Nyt ukko tuli nimittäin sen kanssa luokseni ja sanoi, että se on kutistunut pituussuunnassa liikaa pesussa. Eikun hihoja ja helmaa pidentämään sekä sain tekosyyn myös korjata hätäseen ja huonosti tehdyt taskut sellaisiksi, jotka kestävät lähempääkin tarkastelua.
Vihdoinkin tyytyväinen!
Joskus joidenkin asioihin pariin ei pääse enää palaamaan. Kuten tämä kummitytölle 4v. synttärilahjaksi menneen mekon.
Onnekseni välissämme on n.300km, sillä jos saisin ylimääräisiä tunteja, saattaisin tehdä tuon kaula-aukon uudelleen.
Nyt on kuitenkin myönnettävä, että hyvä se oikeasti on - vika on vain minun päässäni, joka yksin sen vian näkee.
Käsityömessuillakin tuli piipahdettua Tampereella. Tämä vuosi oli poikkeuksellinen, sillä vaikka rahaa kului, ei tavaramäärä numeraalisesti ollut suuri - itseasiassa maltillinen.
Perinteiset mehiläisvahalevyt löytyy, jotta saadaan kynttilät tehtyä sekä tietenkin parhaimmaksi osoittautunut saippua (kovassa käytössä ollut viime vuonna ostettu samainen saippua tekee loppuaan vasta nyt ja ukkokin sanoi, että tällä saippualla lähtee pahimmatkin pyöränrassausliat käsistä pois).
Ja pakkohan niitä kankaitakin on löydyttävä, jottei ommeltavat loppuisi kesken. Ja, jotta olisi jotain, joiden pariin pystyy sitten palaamaan yhä uudelleen ja uudelleen.
