Jotain uutta, jotain vanhaa..

..jokin mustaa, jokin harmaa.

Kylläpä nyt runosuoni sykkii, mutta niin on surrannut ompelukonekin viime aikoina.

Peter Pan kaulukset olen jo halunnut pitkään.

Jonain uutena syntyi messuilta kotiin kannetusta Talvipuutarhassa kankaasta synttäreilleni sopivasti uusi mekko. 

Malli oli pitkään hakusessa ja meinasi vaihtuakin lennosta kesken ompelun. Onneksi palasin alkuperäiseen suunnitelmaan, sillä tämä on vaan ihana.

Selässä pieni yksityiskohta kauluksessa.

Ja sitten jotain vanhaa kirpparilta parilla eurolla. Nipsnaps rumat resorit irti ja uudet tilalle kera kyynerpääpaikkojen, jotka irrotin toisesta vähän vanhemmasta kirppariostoksesta.

Joskus kertaalleen tehtyjen asioiden äärelle on vain palattava uudelleen..

Tein jo pari kuukautta sitten ukolleni raitasen hupparin hänen antamien ohjeiden mukaan - edessä pienet taskut ja halkiot sivuilla.
Huppari on ollut jo kovassa käytössä, mutta sen sijaan, että väänsin sen kiireellä kasaan, olisi pitänyt käyttää siihen pari päivää lisää aikaa tekemiseen ja suunnitteluun - ja ennen kaikkea esipesuun!

Nyt ukko tuli nimittäin sen kanssa luokseni ja sanoi, että se on kutistunut pituussuunnassa liikaa pesussa. Eikun hihoja ja helmaa pidentämään sekä sain tekosyyn myös korjata hätäseen ja huonosti tehdyt taskut sellaisiksi, jotka kestävät lähempääkin tarkastelua.

Vihdoinkin tyytyväinen!

Joskus joidenkin asioihin pariin ei pääse enää palaamaan. Kuten tämä kummitytölle 4v. synttärilahjaksi menneen mekon. 

Onnekseni välissämme on n.300km, sillä jos saisin ylimääräisiä tunteja, saattaisin tehdä tuon kaula-aukon uudelleen.

Nyt on kuitenkin myönnettävä, että hyvä se oikeasti on - vika on vain minun päässäni, joka yksin sen vian näkee.

Käsityömessuillakin tuli piipahdettua Tampereella. Tämä vuosi oli poikkeuksellinen, sillä vaikka rahaa kului, ei tavaramäärä numeraalisesti ollut suuri - itseasiassa maltillinen.

Perinteiset mehiläisvahalevyt löytyy, jotta saadaan kynttilät tehtyä sekä tietenkin parhaimmaksi osoittautunut saippua (kovassa käytössä ollut viime vuonna ostettu samainen saippua tekee loppuaan vasta nyt ja ukkokin sanoi, että tällä saippualla lähtee pahimmatkin pyöränrassausliat käsistä pois).

Ja pakkohan niitä kankaitakin on löydyttävä, jottei ommeltavat loppuisi kesken. Ja, jotta olisi jotain, joiden pariin pystyy sitten palaamaan yhä uudelleen ja uudelleen.

Auringon nousu ja poroja paidassa

En ole aamuihminen, mutta jostain syystä vapaapäivinä on helpompi herätä kukonlaulun aikaan kuin arkipäivinä, jolloin pitäisi mennä töihin tai kouluun.

Lauantaina kannatti tosiaan herätä aikasin ja suunnata heti ulos. Maisemat tekivät tästä heräämisestä vaivan arvoisen!

Sunnuntai oli taas pyhitetty täysin Majapuulta tilatulle Poro merinovilla kankaalle. Voi rakkaus tätä kangasta!

Ainoa harmi oli, että kuvioiden kohdistaminen ei ollutkaan helppoa. Olisin halunnut, että edessä menisi keskellä yksi kuviojono. Mutta suuren kuvion vuoksi sekä myös siksi, että olin laskenut menekin sentilleen tilatessa, enkä halunnut ottaa yhtään ylimääräistä, oli kuvio pakko laittaa näin. Se ei kuitenkaan loppupeleissä haittaa menoa.

Maanantaina taas löysin jostain kipinän vihdoinkin siivota kaatuilevat epämääräisen sekalaiset kangaspinoni.

Vasemmalla korissa kokonaiset kankaat lajiteltuna kuviollisiin
ja yksivärisiin/raitasiin. Oikealla alhaalta ylös nahat,
 hyötykäyttöiset vaatteet/tilkut ja uusista kankaista kertyneet tilkut
+ korjausta vaativat vaatteet (toinen pino odottaa tuolilla)

Pinot ovat itseasiassa melko maltilliset, kunhan vain sain ne siivottua. Ainoa mikä mietityttää on tilkkujen määrä. Poiskaan niitä ei viitsisi heittää, mutta joka ompelun jälkeen niitä kertyy. Pitäisi siis keksiä niille jokin käyttö.

Iltapikanen

Viime viikolla tuli postissa Eurokankaalta alennuskuponki. En meinannut keksiä mitään kangasta, jota olisin juuri nyt tarvinnut, eikä oikein innostanut "tämä on hieno, mutten keksiä mitä siitä tekisin - ostan silti" -hamstraaminen - en ole oikein sellainen..

Aikani kierrettyä katseeni kiinnittyi tähän kankaaseen. Paidaksi liian keinokuituinen - menisi talvella vain sähköiseksi -, mutta tuubihuiviksi aivan loistava!

Keisarinna Napsun uudet vaatteet

Napsun valtakunnassa on taas kaikki hyvin! Olen saanut uudet lempivaatteet!

Ostin erään facebookin ryhmän järjestämän kimppatilauksen yhteydessä Pehemiältä digitrikookolmio kangasta. Olin kyseisen kankaan bongannut jo aikoja sitten kyseisestä kaupasta, mutta uskotellut itselleni tuolloin, etten minä mitään superhyperihanaa-juuri-minun-väristä -kangasta tarvitse. Kankaan kohdalle ilmestynyt alennus kuitenkin muutti lopulta mieleni.

Vaikken kangasta saanutkaan sitä määrää, minkä olisin tarvinnut mekkoa varten, olen enemmän kuin tyytyväinen tähän tulokseen - se on itseasiassa nyt minun lempipaitani (+ elämäni ensimmäinen raglanpaita kokeilu).

Sinapinkeltainen huppari on tehty Eurokankaasta ostetusta harjatusta collegekankaasta. Tarkoituksenani oli tehdä nopea pisto kangaskauppaan kummipojan synttärilahjapaidan vuoksi. Nopea pisto siis olisi pitänyt tarkoittaa sitä, että silmät ummessa kuljen suoraan trikoopöydän ääreen ja kohdistan ensimmäisenä katseeni siihen parhaimpaan poikakankaaseen, mitä kaupassa on. Sitten matka olisi pitänyt jatkua niin, että otan ja maksan sen ja lähden kaupasta pois silmät kiinni.

No todellisuudessa se meni niin, että en ostanut mitään poikamaista kangasta. En oikeastaan ostanut mitään, mutta löysin tämän collegekankaan, jonka kävin sitten lopulta monien sisäisten taistojen jälkeen ostamassa viikon päästä.

Ja kyllä kannatti! Nyt on paidan lisäksi syksyyn sopiva huppari, jonka ilmettä luovat taskut ja hupparin sisus on ommeltu sinisestä trikoonkankaasta.

Ja kuvissa näkyvä farkkuhame, joka on noin puoli vuotta vanha, taitaa olla itseasiassa parhaimpia vaatteita mitä minulla on. Se nimittäin käy kaikkeen ja on juuri sellainen kuin minä haluan. Etsin pari vuotta sopivaa farkkuhametta tai kangasta, joka täyttäisi/tulisi täyttämään kaikki vaatimukseni. Tämä kangas löytyi lopulta eurokankaan alelaarista ja sain juuri sellaisen hameen kuten halusinkin: yksinkertaisen, asiallisen, kaikkien kanssa käyvän, vyölenkillisen, miltein polviin ulottuvan, taskullisen, mutta takataskuttoman hameen tummasta laskeutuvasta ja ohuesta kankaasta.

Nyt olen tyytyväinen!

Kun kissa on poissa, hiiret hyppii pöydälle

Meillä kotona on meidän näköistä ja me viihdymme kodissamme - mikä on tietenkin tärkeintä. Kuitenkaan meillä ei ole ylimääräisiä neliöitä 49 neliön kaksiossa, vaan päin vastoin, jokainen neliön on tarkkaan käytetty. Joissakin kohdissa tila on käytetty kirjaimellisesti lattiasta kattoon.

Meillä on joka huoneessa aitoja retro kattolamppuja, jotka minusta palavat liian harvoin. Ja syy löytyy ukostani. Minä pitäisin iltaisin vaikka jokaista kattolamppua päällä, mutta se ei ukolle kelpaa. Tunnelmallisuutta ja säästeliäisyyttä kuulemma pitää olla, joten yleensä hän sammuttaa kattolamput hetken ajan päästä, kun itse olen ne saanut hetki sitten päälle, ja sytyttää olohuoneemme ainoan ei kattolampun eli tuplakuplan.

Ei kuitenkaan nyt! Kissa on poissa, joten hiiripä kaataa lasiin oluen ja laittaa karkit skoolikulhoon ja lösähtää sohvalle viltin alle katsomaan leffaa, samaan aikaan kun jokaisessa huoneessamme palaa kattovalo!

Ja sitten kun kyllästyin löhöilyyn, päätin hieman tehdä jälleen käsitöitä kattovalojen loistaessa. Löysin varmaan vuosi sitten Pinterestistä ohjeen hameeseen, joka on tehty vanhasta miesten kauluspaidasta. Ohjeenahan se ei nyt ole kummoinen, oikeastaan en edes sitä tarkaan katsonut. Mutta ideana valtavan kiva!

Ja nyt minulla on hyötykäytön tuloksena kaksi uutta hametta!

Vanha kirppariostos, joka ei sopinutkaan minulle rinnanympäryksen kohdalta,
eikä mennyt myydyksi, kun sitä yritin myydä itse kirpparilla.

0,50€ kirpparilta ostettu miesten kauluspaita,
jossa kaulus oli värjääntymisen vuoksi käyttökelvoton.

JA TULOS:

Ensimmäinen päivä

Myönnän heti ensimmäisenä, että en ole aina tarkka. Olen joskus suurinpiirteinen - ainakin mitä tulee ompelemiseen.

Mittaan ja lasken kyllä asiat tarkkaan, mutta sitten kun pitää leikata kangasta, silloin minuun iskee jokin epävarma "suuruudenhulluus" tai tahaton tyhmä ajattelemattomuus. Tällöin lisään jostain syystä useimmiten liikaa kangasta, joka lopulta leikataan pois, tai sitten pahimmassa tapauksessa leikkaan liikaa kangasta pois.

Näin kävi alkuviikosta, kun aloin tekemään ukolle hupparia.

Ukko ei suinkaan ole apina, vaikka yli
20cm oli liikaa hihojen pituudessa.

Mitat oli otettu, mutta epävarmuuden iskiessä lisäsin sivuille vielä vähän varaa. Ajattelin, että "Aina sen sentin voi sitten ottaa pois, mutta myöhemmin sitä ei sinne saa". No, nyt ei kuitenkaan puhuta vain sentistä...

Mutta hei! Tämähän on inhimillistä ja enhän minä näitä vaatteita ompelisi, jos se olisi vain tehdasmaista tuotantoa, jolloin jokainen vaate näyttäisi samalta kuin kaupasta ostettu!

Ukolle ja minulle tehdyt paidat Verson puodin Hauki kankaasta.
Hihat ja takaosat tumman sinisestä kankaasta.

Oikeasti olen kyllä hyvä tekemään asioita (joskus pitää kehittää omaa itseluottamusta ylenpalttisella omakehulla), mutta joskus asiat vain menevät hullunkurisesti.
Päätin aloittaa tämän blogin pitämisen ihan vain halusta kirjoittaa ja jakaa elämäni asioita. Pidän käsitöistä ja muotoilusta ja lisäksi, koska työni vaatii graafista luovuuttaa, käsittelen varmasti myös tätä asiaa blogissani.

Lyhyesti siis: Lifestyle blogi, joita on satoja muitakin, mutta lifestyle blogi, joka yksilöllinen sen vuoksi, että se ainoastaan käsittelee niitä asioita, joita minä haluan.